Mistä teeseremoniassa on kyse?
Tavallisimmin teeseremoniaan osallistuu isännän lisäksi noin viisi vierasta. Chanquksi kutsuttu seremonia järjestetään sitä varta vasten rakennetussa teehuoneessa, sukiyassa. Siihen kuuluu itse tilaisuuspaikan, teehuoneen lisäksi valmistautumishuone, odotushuone ja sisäpuutarha. Yleensä teehuone sijaitsee puutarhassa, rauhallisessa paikassa, jonne kulkee pieni polku. Teeseremoniaan voivat osallistua niin miehet kuin naisetkin.
Vaatetus on yleensä silkkikimono, sekä valkoiset sukat. Vaatetus on sama sekä naisilla, että miehillä jo pelkästään tasa-arvoa kunnioittaakseen. Jokaisella vieraalla on yleensä myöskin viuhka sekä pieniä paperisia serviettejä, joita kutsutaan kaisheiksi.
Pidemmän kaavan seremoniaan kuuluu neljä osaa. Ensin tarjoullaan pieni ateria, jonka jälkeen tarjoillaan väkevämpää teetä. Tämän jälkeen on vuorossa miedompi tee. Lyhyemmät seremoniat pidetään yleensä niin, että tarjoillaan vain miedompaa teetä.
Ennen seremonian aloittamista isännän johdolla vieraat pesevät kädet ja huuhtelevat suunsa. Vielä tänäkin päivänä pääseremonia alkaa gongin kumautuksen äänimerkistä. Tämän jälkeen vieraat peseytyvät vielä kerran. Usein teeseremonioiden alkaessa on myös olemassa jonkinlaisia rituaaleja, jotka yleensä isäntä suorittaa vieraiden osoittaessa kunnioitusta ja nöyryyttä. Isäntä myös hiljaisin elein osoittaa teeseremonian päättymisestä yleensä kumartamalla äänettömästi tms.
Teeseremonia on osa perinteikästä japanilaista kulttuuria, ja Japanissa se tunnetaankin nimellä Chadô, joka on suoraan suomennettuna "teen tie".
Teeseremonia on ollut tärkeänä ja perinteitä tekevänä osana Japanin historiaa ja kulttuuria, jonka juuret juontavat vielä tähänkin päivään. Se sai alkunsa jo 1400-luvun jälkeen. Se perustuu suurelta osin erään erittäin arvostetun teemestarin, Sen Rikyûn elämäntyöhön. Hän eli 1522-1591. Tällöin oli olemassa eräänlainen teetaide, joka jakaantui Rikyûn kuoleman jälkeen kolmeen eri kastiin hänen lasten lastensa välityksellä. Kastit olivat Urasenke, Omotesenke sekä Mushanokôjisenke, joista suurin oli Urasenke. Urasenke oli kaikkein karuin ja vaatimattomin teetaiteen kasti, ja se oli kaikkein lähimpänä alkuperäistä Rikyûn luomaa teetaidetta. Nykymaailmassa näitä kasteja on huomattavasti enemmän - lähes niin paljon kuin teen juojiakin. Tiettyjä perinteitä pyritään yleisesti kuitenkin vielä noudattamaan.
Yleensä kasteista valitaan aina yksi, ja sitoudutaan noudattamaan sen oppeja ja elämään sen velvoittamalla tavalla. Eroja on hurjasti, jonka vuoksi omansa kannattaa valita äärimmäisen tarkasti. Yleensä Chadôon liittyminen, sen ymmärtäminen ja sen oppien mukaan eläminen on koko elämän pituinen prosessi, jonka vuoksi se kenties onkin nimeltään teen tie. Se vaikuttaa siihen kuuluvan ihmisen elämään, prioriteetteihin, perheeseen ja muuhun yleensä erittäin vahvasti, ja on olennaisena osana koko elämää.
Osa mieltää teeseremonian itsessään vain yhdeksi toimitukseksi, toiset puhuvat taas jo edellä mainitusta teen tiestä. Siksi kannattaa aina täsmentää keskustellessa kummasta puhuu. Teeseremonia sisältää aina vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Pääosassa tapaamisissa ovat harmonia, läheisyys ja jo alkuperäisistä opeista muovattu kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan. Nämä ominaisuudet ovat usein japanilaisille hyvin suuressa osassa, ja on nähtävissä mm. monissa itsepuolustuslajeissa - ennen kuin oppii todellisen sisällön, on osattava kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan - jopa vihollisia.
Yleensä teehetkissä on myös kunniavieraita, jotka maistavat ensimmäisenä teetä. Tällä tavalla osoitetaan kunnioitusta vierasta kohtaan. Teen juontiin on myös olemassa omanlaisensa käytännöt ja rituaalit, jotka vaihtelevat kastien kesken.
Teeeseremonia on aina ennalta sovittu ja suunniteltu, ja se noudattaa aina samaa kaavaa ja samaa tyyliä ja tapaa esimerkiksi teen valmistuksen suhteen. Tilaisuuksia on useita erilaisia tilaisuuden laadusta riippuen. Nämä ovat kuitenkin aina etukäteen ilmoitettuja ja sovittuja. Yllätyksenä vieraille ei tule se, kuinka pitkästä tai minkä tyyppisestä teehetkestä on kulloinkin kyse. Yksinkertaisimmat tilaisuudet ovat teekokoontumisia eli nk. chakaita. Niissä tarjoillaan yleensä vihreää matcha-teetä, sekä joitakin yksinkertaisia makeisia. Pidemmät kokoontumiset ovat nimeltään chaji, ja ne ovat niin sanotusti täyspitkiä, ja kestävät useita tunteja, normaalisti noin neljä tai viisi tuntia. Chaji-tilaisuudessa tarjoillaan kahta erilaista matcha-teetä, sekä ateria jota kutsutaan japanissa nimellä kaiseki. Kaikissa tilaisuuksissa pääasiassa on henkinen tasapaino, mielenrauha, harmonia, kunnioitus ja mielen puhtaus.
Suomessakin on olemassa teehuone. Se sijaitsee Helsingissä, Suomenlinnassa. Kengät ja ulkovaatteet tulee jättää genkan-nimiseen eteistilaan. Sisätiloissa on pehmeä suitsukkeiden tuoksu, joka luo tunnelmaa ja herättää aisteja. Kukin henkilö istuu omalla erityisellä tatamillaan lattialla. Näin alkaa omanlainen teehetkensä.
Japanilainen teeseremonia on edelleen melko tuntematon länsimaissa, ja sen herättävät kunnioitus ja muut elämän arvot saattavat pelästyttää tai hämmentää useita länsimaisia ihmisiä. Se on kuitenkin oivallinen vastapaino nykypäivän stressaavalle ja kiireiselle arjelle. Käytäntö ei ole länsimaissa kuitenkaan kovin yleinen, ja kahvilakulttuurit ovat yleensä vallanneet suuren osan rauhoittumishetkistä.
Vaatetus on yleensä silkkikimono, sekä valkoiset sukat. Vaatetus on sama sekä naisilla, että miehillä jo pelkästään tasa-arvoa kunnioittaakseen. Jokaisella vieraalla on yleensä myöskin viuhka sekä pieniä paperisia serviettejä, joita kutsutaan kaisheiksi.
Pidemmän kaavan seremoniaan kuuluu neljä osaa. Ensin tarjoullaan pieni ateria, jonka jälkeen tarjoillaan väkevämpää teetä. Tämän jälkeen on vuorossa miedompi tee. Lyhyemmät seremoniat pidetään yleensä niin, että tarjoillaan vain miedompaa teetä.
Ennen seremonian aloittamista isännän johdolla vieraat pesevät kädet ja huuhtelevat suunsa. Vielä tänäkin päivänä pääseremonia alkaa gongin kumautuksen äänimerkistä. Tämän jälkeen vieraat peseytyvät vielä kerran. Usein teeseremonioiden alkaessa on myös olemassa jonkinlaisia rituaaleja, jotka yleensä isäntä suorittaa vieraiden osoittaessa kunnioitusta ja nöyryyttä. Isäntä myös hiljaisin elein osoittaa teeseremonian päättymisestä yleensä kumartamalla äänettömästi tms.
Teeseremonia on osa perinteikästä japanilaista kulttuuria, ja Japanissa se tunnetaankin nimellä Chadô, joka on suoraan suomennettuna "teen tie".
Teeseremonia on ollut tärkeänä ja perinteitä tekevänä osana Japanin historiaa ja kulttuuria, jonka juuret juontavat vielä tähänkin päivään. Se sai alkunsa jo 1400-luvun jälkeen. Se perustuu suurelta osin erään erittäin arvostetun teemestarin, Sen Rikyûn elämäntyöhön. Hän eli 1522-1591. Tällöin oli olemassa eräänlainen teetaide, joka jakaantui Rikyûn kuoleman jälkeen kolmeen eri kastiin hänen lasten lastensa välityksellä. Kastit olivat Urasenke, Omotesenke sekä Mushanokôjisenke, joista suurin oli Urasenke. Urasenke oli kaikkein karuin ja vaatimattomin teetaiteen kasti, ja se oli kaikkein lähimpänä alkuperäistä Rikyûn luomaa teetaidetta. Nykymaailmassa näitä kasteja on huomattavasti enemmän - lähes niin paljon kuin teen juojiakin. Tiettyjä perinteitä pyritään yleisesti kuitenkin vielä noudattamaan.
Yleensä kasteista valitaan aina yksi, ja sitoudutaan noudattamaan sen oppeja ja elämään sen velvoittamalla tavalla. Eroja on hurjasti, jonka vuoksi omansa kannattaa valita äärimmäisen tarkasti. Yleensä Chadôon liittyminen, sen ymmärtäminen ja sen oppien mukaan eläminen on koko elämän pituinen prosessi, jonka vuoksi se kenties onkin nimeltään teen tie. Se vaikuttaa siihen kuuluvan ihmisen elämään, prioriteetteihin, perheeseen ja muuhun yleensä erittäin vahvasti, ja on olennaisena osana koko elämää.
Osa mieltää teeseremonian itsessään vain yhdeksi toimitukseksi, toiset puhuvat taas jo edellä mainitusta teen tiestä. Siksi kannattaa aina täsmentää keskustellessa kummasta puhuu. Teeseremonia sisältää aina vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa. Pääosassa tapaamisissa ovat harmonia, läheisyys ja jo alkuperäisistä opeista muovattu kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan. Nämä ominaisuudet ovat usein japanilaisille hyvin suuressa osassa, ja on nähtävissä mm. monissa itsepuolustuslajeissa - ennen kuin oppii todellisen sisällön, on osattava kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan - jopa vihollisia.
Yleensä teehetkissä on myös kunniavieraita, jotka maistavat ensimmäisenä teetä. Tällä tavalla osoitetaan kunnioitusta vierasta kohtaan. Teen juontiin on myös olemassa omanlaisensa käytännöt ja rituaalit, jotka vaihtelevat kastien kesken.
Teeeseremonia on aina ennalta sovittu ja suunniteltu, ja se noudattaa aina samaa kaavaa ja samaa tyyliä ja tapaa esimerkiksi teen valmistuksen suhteen. Tilaisuuksia on useita erilaisia tilaisuuden laadusta riippuen. Nämä ovat kuitenkin aina etukäteen ilmoitettuja ja sovittuja. Yllätyksenä vieraille ei tule se, kuinka pitkästä tai minkä tyyppisestä teehetkestä on kulloinkin kyse. Yksinkertaisimmat tilaisuudet ovat teekokoontumisia eli nk. chakaita. Niissä tarjoillaan yleensä vihreää matcha-teetä, sekä joitakin yksinkertaisia makeisia. Pidemmät kokoontumiset ovat nimeltään chaji, ja ne ovat niin sanotusti täyspitkiä, ja kestävät useita tunteja, normaalisti noin neljä tai viisi tuntia. Chaji-tilaisuudessa tarjoillaan kahta erilaista matcha-teetä, sekä ateria jota kutsutaan japanissa nimellä kaiseki. Kaikissa tilaisuuksissa pääasiassa on henkinen tasapaino, mielenrauha, harmonia, kunnioitus ja mielen puhtaus.
Suomessakin on olemassa teehuone. Se sijaitsee Helsingissä, Suomenlinnassa. Kengät ja ulkovaatteet tulee jättää genkan-nimiseen eteistilaan. Sisätiloissa on pehmeä suitsukkeiden tuoksu, joka luo tunnelmaa ja herättää aisteja. Kukin henkilö istuu omalla erityisellä tatamillaan lattialla. Näin alkaa omanlainen teehetkensä.
Japanilainen teeseremonia on edelleen melko tuntematon länsimaissa, ja sen herättävät kunnioitus ja muut elämän arvot saattavat pelästyttää tai hämmentää useita länsimaisia ihmisiä. Se on kuitenkin oivallinen vastapaino nykypäivän stressaavalle ja kiireiselle arjelle. Käytäntö ei ole länsimaissa kuitenkaan kovin yleinen, ja kahvilakulttuurit ovat yleensä vallanneet suuren osan rauhoittumishetkistä.